perjantai 20. huhtikuuta 2018

Jens Lapidus: Sthlm delete

Jens Lapidus: Sthlm delete
Suomennos: Jaana Nikula ja Petri Stenman
Like 2015
Sivuja: 440

Tämä kirja on jatkoa VIP-huoneelle, joka aloitti kirjasarjan. En enää jaksanut muistaa edellisen kirjan tapahtumia, ainoastaan päähenkilöiden nimet olivat tuttuja. Se ei ole hyvä asia, sillä tavallaan henkilöt lähtivät uudelleen melkein nollasta liikkeelle, eikä lukukokemuksesta tullut aivan sellainen kuin olisi pitänyt.

Kaksi päähenkilöä ovat edelleen samoja: Emelie Jansson ja Teddy Maksumic. Emelie - liikejuristi - on nimetty puolustusasianajajaksi murhatapaukseen, ja Teddy toimii tutkijana. Murhajuttu kylläkin ohjaa päähenkilöiden edesottamuksia, mutta sen selvittäminen tuntuu hieman sivuseikalta. Tärkeämpiä ovat menneisyyden tapahtumat, jotka ovat murhaan johtaneet.

Kolmas päähenkilö on Teddyn sisarenpoika Nikola Maksumic. Hän vapautuu ensimmäiseltä vankilatuomioltaan, ja on saman tien taas rikollispuuhissa mukana. Teini ei pärjää omillaan, vaan tarvitsee enonsa apua.

Takaumajaksot ovat kiinnostavia. Niissä asianomainen kertoo rahanpesuun, veronkiertoon ym. talousrikollisuuteen liittyvistä toimistaan. Pahoihin vaikeuksiin hän joutuu kuitenkin aivan muista syistä, jotka eivät kokonaisuudessaan edes selviä kirjan aikana.

Kyllähän tämä kirja jatkaa edellisen aloittamaa sarjaa, mutta selkeästi on kyse välityöstä. Omalla kohdallani edellisen osan lukemisesta oli tosiaan kulunut jo liian kauan aikaa, ja sen myötä sain maistiaisen siitä, miten hyvin tämä toimisi omillaan: ei kauhean hyvin.

Sikäli tällaisista kirjoista on melko turha kertoa erikseen. Olisi toimivampaa kertoa samalla kertaa koko sarjasta.

Joka tapauksessa mielenkiintoni heräsi, ja aion lukea aikanaan myös trilogian viimeisenkin osan, joka kuvauksen perusteella näyttää paikkaavan niitä juonen piirteitä, joita jäin kaipaamaan.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Jenni Sarras: Tavarataidot

Jenni Sarras: Tavarataidot - arkijärjellä koti kuntoon
Tammi 2017
Sivuja: 172
Lukija: Meri Nenonen
Äänikirjan kesto: 4h 42min

Tämä voi olla hieman yllättävä kirja blogissani, mutta meidänkin kotona tahtoo olla turhan paljon tavaraa. Ajattelin, ettei olisi varmaan pahitteeksi kuunnella, mitä sanottavaa asiasta on ihmisellä, joka on viitsinyt ajatella sitä niin paljon, että on kirjoittanut aiheesta kirjan. Eikä edes pelkkää kirjaa, vaan kokonaisen blogin: arkijarki.net/. Blogia en ole lukenut, mutta kun nyt vilkaisin, niin oli lohduttavaa huomata, ettei se kirjailijankaan koti hiponut täydellisyyttä, vaan aivan päinvastoin.

Tämä kirja ei anna (pelkästään) ohjeita siihen, miten kodin tavarapaljoutta pitäisi raivata ja järjestää, vaan keskittyy enemmänkin siihen, miten tavaroihin pitäisi yleisemmin suhtautua. Toki raivaaminen ja järjestäminenkin saavat oman huomionsa, mutta tärkeä pointti on myös siinä, että pitäisi opetella tunnistamaan, mikä määrä tavaraa on kullekin sopiva.

Niin ikään on oleellista tajuta se tosiasia, että jos kotiin tulee sisään enemmän tavaraa kuin sieltä lähtee ulos, niin ennen pitkää tila tulee loppumaan kesken, siitäkin huolimatta että säilytystilaa hankkisi lisää tai tavaransa järjestelisi paremmin. Sen vuoksi tähän tavaravirtaan vaikuttaminen on hyvä keino vaikuttaa koko ongelman syntymiseen.

Kirja käsittelee tätä tavara-asiaa melko perinpohjaisesti, vaikkei kovin pitkä olekaan. Välillä mieleeni muistui yläasteen kotitaloustunti, jossa opettaja puhui kenkien huoltamisesta. Ajattelin silloin, että eihän kukaan voi jaksaa nähdä noin paljon vaivaa yksien kenkien takia, elämään on pakko mahtua muutakin kuin jalkineiden hinkkaamista. (Mainittakoon, että käytin tuohon aikaan yksinomaan lenkkareita, jotka kuluivat rikki melkoisen nopeasti, ja sen lisäksi jalkakin kasvoi niin rivakkaan tahtiin, ettei niiden käyttöikä muutenkaan olisi voinut kovin pitkä olla.) On muistettava, ettei kannata edes yrittää ryhtyä tavarataidoiltaan täydelliseksi kertarysäyksellä. Siksi ne kohdat, jotka minulle muistuttivat kotitalousopettajasta, voivat jollekin toiselle olla oleellisia.

Jos ei muuta, niin ainakin tämä saa aikaan inspiraation ryhtyä raivaamaan :)

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus
Atena 2018
Painetussa kirjassa sivuja: 176
Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn
Äänikirjan kesto: 4h 2min

Tämä kirja on jatkoa Mielikuvituspoikayustävälle. Oikeastaan se riittäisi kuvaukseksi sellaisenaan, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Sinkkuelämäänhän kirja kohdistuu voimakkaasti, ja vetonaulana on seksi, josta Rönkkönen kirjoittaa juuri niin avoimesti kuin lupaakin. Varatun ihmisen mielikuvissahan sinkkujen elämä on silkkaa seksiä aamusta iltaan, ilman turhia sitoumuksia ja syyllisyyksiä, ja joka ikinen kerta uuden ihmisen kanssa, joka on tietysti vielä edellistäkin henkeäsalpaavampi. Ymmärrän, että tällainen mielikuva ei aivan jokaisen sinkun kohdalla vastaa todellisuutta, mutta se seikka, että sinkkuelämästä kertova kirja on näin pullollaan seksiä, ei ainakaan hälvennä ko. mielikuvaa.

Rehellisyyden nimissä on mainittava, että edellä kuvaamani mielikuva on ihan oma tuotokseni, ja kirjassa kyllä mainitaan siitä, miten pitkä aika edellisestä kerrasta onkaan saattanut jo kulua. Kuitenkin samaa rehellisyyttä jatkaakseni on mainittava siitäkin, että kyllähän tätä kirjaa nyt myydään juuri sillä seksillä.

Minua tämä kirja ei oikein jaksanut enää sytyttää. En kuulu tälläkään kertaa kohdeyleisöön, oletettavasti useammastakin kuin yhdestä syystä. Itseäni häiritsi pikkuisen mm. se, etten tiedä, millainen useaan otteeseen mainittu Tinder on. Tiedän kyllä mitä varten se on ja jollain asteella toimintaperiaatteenkin, mutta kun mitään kokemusta ei ole, niin se väistämättä vähentää kiinnostusta.

Kirjoitanko minä tätä tekstiä edes ketään muuta kuin itseäni varten? Jos joku sattuu valitsemaan tämän kirjan luettavakseen juuri minun bloggaukseni perusteella, niin olisi hauska kuulla siitä. Jotenkin vain tulee mieleen, että joku toinen blogisti saattaisi tällä kertaa olla parempi mielipidevaikuttaja.